Vaikka voisinkin myöntää itselleni, että olen laiska postaaja, en sitä kuitenkaan tee, koska muuten joku muukin saattaisi ehkä oivaltaa tämän tosiseikan, joka ilmenee lähinnä postausten välillä nähtävissä aikaväleissä. Hitaista päivityksistä huolimatta ainakaan innostukseni kirjoittamiseen ei ole häviämässä, vaan pikemminkin kasvaa jatkuvasti.
Asterix ihmettelee kameraa :)
Ja alkukouristelun jälkeen itse asiaan :D! Paljon on siis ehtinyt tapahtua näinä hiljaisuuden aikoina, jolloin en ole vaivautunut siirtämään tahmaisia näppejäni kirjoittamaan näitä henkeäsalpaavan jännittäviä tiedotteita etenemisestä/takanemisesta hevosten ja ponien kanssa. Yritän muistaa tärkeimmät asiat, mutta hyvin todennäköisesti jotain jää kuitenkin kertomatta, joten todennäköisesti joudun kirjoittamaankin tänne jopa kaksi kertaa saman vuorokauden sisällä.. Sehän muuttaisi maailmanjärjestyksen totaalisesti, joten yritän pitää kirjaimet tässä postauksessa.
Kaikki on sujunut ihan kohtuullisen hyvin, eikä mitään erityisen hirveää ole tapahtunut :). Yhden pintelipatjan ja etukengän onnistuimme hävittämään hankitreenin yhteydessä, mutta sen hirveämpää en ole onneksi saanut aikaan! Kenkää tai patjaa ei ole sen koommin näkynyt, mutta onneksi tallimestarimme Andras laittoi etukengän tilalle varakengän, jolla G pärjäilee hyvin seuraavaan oman kengittäjän kengitykseen asti :)! Pintelipatjan löydän ehkä joskus keväällä, kun lumet sulavat (lue: en edes etsi).
Olihan sitä nyt pakko laittaa yksi kesäkuva Husöstä, kun odotan niin innolla sitä lämpöä.. Kuvan hevonen on Olli.
Olemme menneet Gracen kanssa lähinnä sileällä, mutta toki olemme kokeilleet myöskin muutamia hyppyjä. Toissapäivänä (perjantaina) hyppäsin estettä, jonka korkeus vaihteli välillä 50-90cm. Tämähän sitten loppujen lopuksi päätyi siihen, että yksi lähestyminen oli oman huolimattomuuteni vuoksi surkea = kielto = meikäläinen maistelee maneesin hiekkaa :D! Onneksi Grace pysähtyi melkein heti irtauduttuaan ja maneesissa oli lisäksemme vain yksi hevonen, joka oli tuttu ruuna samasta tallista. Emme siis saaneet vahinkoa aikaan, lähinnä vain mojovan jysäyksen meikäläisen rintakehän luihin, kun mätkähdin selälleni esteen taakse. Ensi kerralla tarkemmin!
Kiellon jälkeen otin tietenkin muutamia hyppyjä, jottei hevoselle tai minulle jäisi nk. ”kieltomoodi” päälle, mutta lopetin melko pian tyytyväisenä ja jossain määrin huvittuneenakin omasta epätarkkuudestani.
Rolexinkin selässä istuminen on jo nykyään aiempaa helpompaa :)
Gracen lisäksi olen liikuttanut myös Asterixia ja Rolexia pienissä määrin ja ainakin ruunaherrat ovat omasta mielestäni olleet erittäin miellyttäviä viime aikoina :). Molemmat ovat ehdottomasti pistäneet parastaan, mutta erityisesti Asterixin kanssa tahtoisin tehdä lisää töitä, sillä en ole päässyt työskentelemään ponin kanssa ”kunnolla” vähään aikaan, koska olen omistajan pyynnöstä käynyt vain maastoilemassa ruunan kanssa (poni on säikkynyt + riehunut maastoreissuilla, meikäläisen kanssa ei ikinä ole tehnyt mitään kierouksia..). Rolex sen sijaan vaikuttaa paremmalta kuin koskaan ennen, mikä on erittäin positiivinen asia.
Ystäväni Paula muutti hiljattain Kilpatallilta Heljän talliin oman tallimme viereen ja olin auttamassa muuton kanssa, jolloin pääsin tutustumaan naapuritalliimme hieman entistä paremmin. Heljän talliksi kutsutaan Talli Oy:n toista rakennusta, joka sijaitsee lähempänä aidattua kenttää. Talli on hyvin samanlainen, kuin Gracen kotina toimiva Arskan talli, mutta eroavaisuuksia löytyy säilytystilojen järjestelyissä: Heljällä vintti on jaettu kolmeen osaan (Heljän asunto, sosiaalitilat ja säilytystilat + heinävarasto) ja alakerrassa on satulahuone, iso kuivatushuone ja rehuhuone. Arskan tallissa vintti on yhtenäinen heinä/tavaravarasto ja alakerrassa ovat sosiaalitilat, satulahuone ja pieni kuivatushuone. Arskalla rehut säilötään vintillä.
Lisäksi tallissa oli muitakin pieniä eroja, kuten karsinoiden kahvat, portaat vintille ja liitutaulut, mutta voisin väittää, että mikäli tuntee toisen tallin sisältä, niin osaa kyllä suunnistaa toisessakin rakennuksessa.
Paula ja Zafir muuttivat Heljälle :)
Itse odotan pelottavan innoissani kurakelejä, jotta pääsisin gracen kanssa kunnolla maastoilemaan ja ratsastamaan raittiiseen ulkoilmaan. Vielä suuremmalla innolla odotan kesää, jolloin ei tarvitse miettiä loimitusta juuri lainkaan :). Kesää odotan myös siinä mielessä, että olen jokavuotiseen tapaani aikeissa rientää Husön kesäleirille, jonne on myöskin tulossa mm. uskollinen valokuvaajani Anna ja pitkäaikainen kaverini Fanny :)! Tänä vuonna ainakin tarkoituksena olisi oikeasti ottaa oma hevonen mukaan, sillä vaihtoehtoja ei näytä juurikaan olevan. Saa nähdä, miten G suhtautuu nopeasti vaihtuvaan maisemaan, toivottavasti kaikki menisi hyvin..
Kaiken tämän lisäksi olen täysin valmentajaton, eli valmentaja pitäisi löytää. Tuomarinkylässä pyörii muutama valmentaja, joita voisi ainakin kokeilla (olettaen, että kukaan suostuu opettamaan..), sillä eri näkemykset tuskin ovat haitaksikaan, kunhan vain pysytellään hevosen hyvinvoinnin rajoissa :).
Lisäilen pari kuvaa, jotka Anna on napsinut tässä päivien mittaa. Katsokoot ken uskaltaa >8)!
Marella & Grace 